erik image video

Tutustu Erikiin, jolla on A-hemofilia ja joka aikoo nousta Ruotsin Kebnekaiselle

Pysy mukana!

Tutustu Erikiin, jolla on A-hemofilia ja joka aikoo nousta Ruotsin Kebnekaiselle

Pysy mukana!
image

 

 

Tutustu Erikiin, jolla on A-hemofilia ja joka aikoo nousta Ruotsin Kebnekaiselle

 

 

Tapaa Ida, Erikin valmentaja.

image

Hei, nimeni on Erik. Olen seikkailunhaluinen 33-vuotias ja rakastan luontoa yli kaiken. Rakastan myös hyviä kirjoja, elokuvia ja kaikentyyppisiä pelejä – ja treenaan säännöllisesti, jotta kehoni saa kaiken, mitä se tarvitsee tulevissa koitoksissani.
Minulle on tärkeää osoittaa, ei vain itselleni vaan myös muille, että vaikka minulla onkin vaikea A-hemofilia, pystyn vastaamaan samoihin haasteisiin kuin muutkin.
Uusin haasteeni tulee olemaan vaellus Kebnekaiselle, Ruotsin korkeimmalle vuorelle. Ja heti, kun pääsen takaisin alas, lähden tavoittelemaan seuraavaa. Jossain päin maailmaa.

Kohti uutta seikkailua.

erik

 

 

Blogi 1:

Juhannus, valmistautuminen ja muutto

Kesäkuu, kesä ja lämpö. Vuodenaika, jolloin meistäkin, jotka emme ole enää lapsia, tuntuu järkevältä sukeltaa veteen. Tämä kesä tulee olemaan paljolti vain oleilua mutta myös remontointia, työtä, treenausta ja ihmisten tapaamista.

Juhannus

Juhlin juhannusta hiljaisessa Misterhultissa picnic-huovalla syöden hedelmiä ja marjoja. Vanhemmat ihmiset pukeutuivat perinteisiin ruotsalaisiin kansallispukuihin ja tanssivat juhannussalon ympärillä, aivan kuten kuuluukin. Toistaiseksi tämä on ollut tyypillinen Ruotsin kesä; korkein lämpötila 35 astetta ja alhaisin 11, joten ei suurempia yllätyksiä :) 

Kiipeämiseen valmistautuminen

Idan kanssa käymässäni ensimmäisessä keskustelussa puhuimme pääasiassa siitä, kuinka aloittaisin harjoitteluni ennen vaellusta Kebnekaiselle. Puhuimme juoksemisesta ja kävelemisestä, intervalleista (ylä- ja alamäkeen). Nämä intervallit on se harjoittelunmuoto, jota olen aina arvostanut, niistä saa paljon irti lyhyessä ajassa. Joutuu todella ponnistelemaan äärirajoille. Milloinkaan lepo ei tunnu yhtä ansaitulta kuin raskaan intervalliharjoittelun jälkeen.

Treenaus on sujunut vähän niin ja näin, mutta ainakin hyttyset ovat motivoineet minua juoksemaan lujaa. Täällä saa kesäisin paljon hyönteisiä kintereilleen. Parhaita motivaattoreita ovat hirvikärpäset – et halua niitä kimppuusi :) 

Aika muuttaa

Pian on aika muuttaa, jäljellä on vain vähän rappausta, hiomista ja tapetointia, minkä jälkeen ehdin rentoutua hieman. Koska minulla on suhteellisen vähän kokemusta remontoinnista, kirosanoja on lennellyt. Asiat eivät aina mene niin kuin haluaa ja joillain materiaaleilla näyttää olevan aivan oma tahtonsa. 

Alkaa tuntua, kuinka tunturille nousu lähestyy. Tunnen olevani hyvässä kunnossa, nähtäväksi jää, millainen sää tulee olemaan.

image

Blogi 2:

Aika rientää! Vihdoinkin muutto on tehty ja asunnon remontti valmis eikä lopputulos ole aivan kehno.

Nyt on aika keskittyä enemmän valmistautumiseen, nauttia ulkoilmasta ja käydä lenkillä. Ja ehkä sitä tässä juuri tarvitaan. Loppujen lopuksi ei koskaan tiedä, kuinka kova haaste tulee olemaan, ennen kuin se on vastassa. Eikä matkaan voi lähteä ilman varusteitakaan.

image
image

Suunnitelmissa on kulkea Abisko-Nikkaloukta –reittiä, joka ohittaa Kebnekaisen loppupäässä. Tällä hetkellä pohjoisessa on lähes yhtä kuuma kuin etelässä, mutta Ida suosittelee lämpimiä vaatteita ja kenkiä, joissa on hyvä pito, varmuuden vuoksi.

image

Alan olla todella innoissani – lähtöön ei ole enää pitkä aika. Mutta ennen sitä toivon , että te kaikki nautitte loppukesästä!

Blogi 3:

Päädyin matkustamaan junalla, jotta näen sellaisia paikkoja Ruotsista, joissa en muutoin kävisi. Mutta toistaiseksi asiat eivät etene kovinkaan nopeasti – onhan tämä kuitenkin melko pitkä matka.

Kun pääsin perille, kaivos häämötti edessäni – se on valtava ja nähtävyys jo itsessään. Osia Kiirunasta itse asiassa siirrettiin sen vuoksi.

image

Tankkasin aamiaisella. Myöhemmin kävimme ostamassa joitakin viime hetken varusteita ennen lähtöä Abiskoon. Sieltä matkamme alkaa, olipa sää sitten millainen hyvänsä. Kebnekaise on vain muutaman päivänmatkan päässä. Jossain vaiheessa voi olla radiohiljaisuus – sittenpä nähdään, millaiset yhteydet ovat. Mutta teen parhaani tarjotakseni teille muutaman kauniin kuvan Ruotsin tuntureilta.

image

Ida toivotti minulle vielä kerran onnea ja pyysi tarkistamaan, että minulla on kaikki tarvittava mukanani.

Palataan!

Blogi 4:

Päivä 1

Saavumme Abiskoon bussilla kesäkuun 16. päivänä klo 15:57, saamme STF:n (Swedish Tourist Association) jäsenyyden, punnitsemme varusteet ja lähdemme liikkeelle.

Ensimmäisellä osuudella kävelemme kanjonin viertä, jossa virtaa joki. Saamme vastaamme paljon hyttysiä, jotka vaikuttavat ilahtuvan tapaamisesta. Me emme tietysti ole yhtä otettuja niistä.

Taivas on pilvinen, polku on suhteellisen helppokulkuinen ja pystymme pitämään tasaista vauhtia. Napsimme kuvia, pysähdymme viestipisteeseen (joita on useita reitin varrella) ja jatkamme matkaa Abiskojaureen, joka on ensimmäinen leiripaikkamme. Täällä pystytämme teltat, saunomme ja käymme ensimmäisellä naku-uinnilla kylmässä purovedessä (jokk).

image

Päivä 2

Nukuimme kohtalaisen hyvin teltassa. Nyt sataa. Pari lintua piti telttaamme vessana, joten aloitamme päivän pienellä puhdistustyöllä.

Täällä on pieni mökki, jossa voi laittaa aamiaista sekä tuoksahtavia ulkohuusseja aamutoimia varten. Pakkaamme pikaisesti. Tämän päivän vaellus on noin 24 kilometriä ja se on patikoinnin osuus, jolla tunturimaiseman ensimmäisen kerran todella aistii. Ilmenee, että polku kääntyy pian ylös- ja poispäin Abiskon kansallispuistosta. Sää pitää meidät edelleen kosteina mutta auringonpaisteinen tuokio saa meidät hetkeksi valtaansa.

Nyt näemme pitkälle kaukaisuuteen, edessä on korkeita tuntureita ja pitkiä laaksoja. Reitin itäpuolella on kaunis järvi ja lännessä poronomistajille tarkoitettu aidattu alue. Tuuli puhaltaa, polku on kivikkoinen ja vaeltaminen nyt vaikeampaa. Aika ajoin ohitamme iloisia patikoijia, huikkaamme tervehdyksen ja vaihdamme ehkä muutaman sanan.

Tämä matkaosuus kestää pitempään mutta kevät askelissani pääsen leirille energiaa uhkuen ja ennen matkakumppaniani.

image

Päivä 3

Kun olemme tavanneet ihmisiä ja täydentäneet varastojamme Alesjauressa, juttelemme siitä, jatkammeko yhdelle vai suoraan kahdelle osuudelle. Kebnekaise ehkä houkuttelee siinä määrin, että haluaa pitää reipasta tahtia, tai ehkä haluaa vain nähdä, miten pitkälle pystyy kävelemään.

Sekä varusteiden paino että polku uuvuttavat. Mutta nyt on aurinkoista ja huomattavan lämmintä. Vanhahko mies laskeutuu vauhdilla polkua. Hän on unohtanut termoksensa ja joutuu nyt kävelemään ylimääräisen kilometrin. Valitettavaa, mutta sellaista sattuu. Polku on kasviston ympäröimä, se on täynnä tunturialueille tyypillisiä kukkia.

Suuntaamme Kungsledenin korkeimmalle alueelle, Tjäktaan, joka sijaitsee noin 1 160 metriä merenpinnan yläpuolella. Mitä korkeammalle pääsee, sitä vieraammalta kaikki näyttää. Täällä on paljon kivikkoa selätettävänä, polkua tuskin näkee. Paikoittain joutuu kävelemaan lumessa. Mutta pian lähdemme taas alaspäin kohti Sälkaa.

Tämä matkaosuus on raskas kumppanilleni, jolla on nyt rakkoja jaloissaan. Saammekin hyvin ansaitun lepohetken Sälkassa.

image

Päivä 4

Tänään patikoin Kebnekaiselle. Ainoa hankala hetki oli, kun piti päättää, minkä reitin valitsemme. Useimmat olivat valinneet eri osuuden ja strategian ja saanen tietää, miksi. Olemme muuttaneet suunnitelmiamme vähän, koska Frida ei pääse huipulle. Päätän vaeltaa reittiä Sälka - Durings Led - Västra Leden - Kebnekaise - STF Kebnekaise. Ei se voi niin vaikeaa olla.

Mutta huijasin itseäni. Kun Durlings Led tulee laaksoon, polkua ei enää ole. Täällä on kiviä ja kaltevia laakson seinämiä, on vaikea päästä läpi ja vaellus käy jalkoihin. On tässä hyviäkin puolia, ohitan laaksossa olevan kauniin kukkaniityn. Ihmiset ovat pystyttäneet leirin tänne ja minun pitäisi kuulemma tehdä samoin.

Mutta itsepäinen kun olen...

Jatkan ylös polkua ilman että loppua on näköpiirissä, pysähdyn kahvitauolle ja tapaan tanskalaisen, joka vihjaa, että olen kävellyt liian kauas, korkeusero on liian suuri.

Hän on jossain määrin oikeassa. Durlings Ledin päässä joudun tarpomaan lumessa. Joka toisella askeleella vajoan teräväreunaisen hangen läpi ja jalat kastuvat aina vain pahemmin. Läntisen reitin alussa odottaa jyrkkä rinne.

Sitten on hieman yli 400 metrin jyrkkä nousu. Reitillä on kiviä ja soraa, jalansijan löytäminen on täyttä työtä.Väsyttää, aurinko on paistanut koko päivän ja tajuan, että en ole ottanut mukaan lainkaan suolaa. Mutta on vain yksi suunta - eteenpäin.

Tie huipulle on raskas ja eteneminen hidasta, mutta onneksi kohtaan muita patikoijia ja saan norjalaiselta pariskunnalta suolaista keittoa tasanteella. Näen nyt lumenpeittämän huipun, joka on Kebnekaisen eteläkärki. Saimme toivomamme sään. Näkymä on mainio. On uskomatonta olla täällä ylhäällä, ja vaikka olen väsyksissä, kaikki tuntuu helpolta kun tänne kerran on päässyt.

Voit liukua alas kärkeä, mutta on oltava varovainen, sillä reunat ovat jyrkkiä eikä vielä voi irrotella. Alas STF Kebnekaisea on pitkä matka. Sälka - STF Keb –reitti oli noin 32 kilometriä, korkeus kasvaa noin 1 600/1 800 metriä (Kaffedalenissa on hyvin ärsyttävä kohta, jossa korkeus kasvaa 200 metriä paluumatkalla) ja lisäksi on patikoitava takaisin alas. Uskon, että kaikki meni hyvin. Vaellus oli rankka eikä aivan sitä, mitä odotin. Ajattelin että se olisi helpompaa. Polku on pikemminkin kivikossa kamppailua kuin rentoa patikointia.

Mutta maisemat ovat uskomattomat ja toivon, että jokaisella olisi mahdollisuus käydä Kebnekaisella jonain päivänä.

image
image

Blogi 5:

Patikkamatkan päättäminen on aina vähän rankkaa; on särkyä ja kipuja ja tietty helpotuksen tunne. Mutta kokemuksesta tiedän, että jokainen reissu saa sinut haluamaan lisää; haluat sinne takaisin, haluat nähdä enemmän. Huipulla seisomisessa ja alle lankeavan näkymän katsomisessa on jotain maagista; hetken ajan tuntee, että maailmassa on kaikki hyvin.Tunsin samoin Kebnekaiselle kiipeämisen jälkeen. Silti vaellus oli rasittavampi kuin olin odottanut, mikä oli pieni yllätys. Tietysti tunturille on helpompiakin reittejä kuin valitsemani. Olen kuitenkin melko tyytyväinen. Palaan takaisin, kun saan tilaisuuden.

Mutta nyt on aika levätä. Kiitos teille kaikille, jotka käytitte aikaa lukemiseen! Hienoa tulevaa vuotta.

image

 

Elämässä on muutakin kuin hemofilia.